Vesa Mäkinen aloitti tilanpidon vuonna 2015 ostettuaan kotitilan ja ottaessaan vastuun tilan toiminnasta. Maatalous on ollut hänelle tuttua pienestä asti, sillä pellolla on tullut oltua lapsuudesta lähtien. Tilanpidon aloittamisen myötä myös roolit isän kanssa vaihtuivat: aiemmin Vesa oli ollut se, jolle kerrottiin mitä tehdään, mutta tilanpidon alettua hänestä tuli tilan päätöksentekijä.
Alun perin tila oli hyvin tavanomainen viljatila, mutta ajattelu alkoi muuttua erilaisten hankkeiden myötä ja oman mielenkiinnon lisääntyessä. Erityisesti kasvukuntoon keskittynyt toiminta herätti kiinnostuksen siihen, miten viljelyllä voidaan parantaa maan toimintaa. Vesa toimii nykyisin sivutoimisena viljelijänä ja päätoimisesti opettajana. Oppi on kertynyt kokemuksen ja koulutushankkeiden kautta.
Vesan tila sijaitsee Kauhavalla, perhe viljelee lisäksi Ilmajoella toista tilakokonaisuutta.
Maan kasvukunto viljelyn lähtökohtana
Maan kasvukunto on noussut Vesan viljelyssä keskeiseen rooliin. Tavoitteena on, että viljelytoimet tukevat maan toimintaa pitkällä aikavälillä. Kaikilta lohkoilta ei tavoitella samaa satotasoa, vaan ratkaisuja tehdään lohkokohtaisten lähtökohtien perusteella.
Pelloissa on paljon vaihtelua: tilalta löytyy hieta-, savi- ja turvemaita, ja myös ravinnetasot ja maalajit vaihtelevat lohkoittain. Tämän vuoksi esimerkiksi vesitalouteen, pH:hon ja ravinteisiin kiinnitetään huomiota tarpeen mukaan. Maan pH on saatu hyvälle tasolle, ja sekä kemiallista että biologista viljavuutta pyritään ylläpitämään ja parantamaan. Orgaanista materiaalia hyödynnetään aina, kun sitä on saatavilla.
Myös pellolla liikkuminen on osa kasvukunnon ylläpitoa. Vesa kiinnittää huomiota rengaspaineisiin ja siihen, että pellolle mennään tarkoituksenmukaisella kalustolla. Tavoitteena on myös pitää maan paljas aika mahdollisimman lyhyenä. Syksyllä kylvö pyritään tekemään heti kynnön perään ja keväällä kylvö toteutetaan hetimiten muokkauksen jälkeen.
Monipuolinen viljelykierto tukee viljelyvarmuutta
Viljelykierto on monipuolistunut vuosien aikana, ja viljelyssä on viljojen lisäksi muun muassa hamppua, kuminaa, hernettä ja syysviljoja. Kasvivalikoimaa rajoittavat kuitenkin lohkojen ominaisuudet. Esimerkiksi turvemailla sopivien kasvien määrä on pienempi. Hernettä haluttaisiin viljellä enemmänkin, mutta tautiriski rajoittaa viljelypinta-alaa.
Viljelyvarmuus on parantunut samalla, kun viljelykäytäntöjä on kehitetty. Vaikka tilalla on edelleen haastavia lohkoja, viimeisen kahdeksan vuoden aikana yhtään satokasvustoa ei ole jouduttu murskaamaan peltoon totaalisen epäonnistumisen vuoksi. Myös syysviljojen osuutta on tarkoitus kasvattaa, mikäli kylvöille on riittävästi aikaa.
Lannoitus ja kasvinsuojelu tarpeen mukaan
Lannoitus perustuu pääasiassa jaettuun kemialliseen lannoitukseen. Osa typestä sekä fosfori ja kalium sijoitetaan kylvön yhteydessä, ja loppu typestä annetaan kasvukauden aikana. Kasvinsuojelussa pyritään noin kolmeen ruiskutuskierrokseen, joiden yhteydessä annetaan hivenravinteita ja muita kasvua vahvistavia aineita jokaisen ruiskutuksen yhteydessä tarpeen mukaisia määriä.
Kasvinsuojeluaineita Vesa haluaa käyttää mahdollisimman vähän ja vain tarpeeseen. Tavoitteena on vähentää turhaa torjuntaa ja samalla säilyttää maan eliöstön toimintaa. Tuholaisten ja tautien kanssa tilalla ei ole ollut suuria toistuvia ongelmia, mutta esimerkiksi orvokki on joillakin lohkoilla hankala rikkakasvi. Rypsi on puolestaan jäänyt viljelystä pois osittain tuholaistorjunnan työläyden vuoksi.
Sadolle käyttökohde jo ennen kylvöä
Suurin osa tilan sadosta päätyy rehukäyttöön. Koska tila sijaitsee vahvalla kotieläintuotantoalueella, tavoitteena on tuottaa rehukasveja hyvällä satotasolla. Sadolle on yleensä tiedossa käyttökohde jo ennen kylvöä, sillä kasveista tehdään sopimukset ja välillä saadaan myös hintasopimus ennen viljelykauden alkua.
Myös kasvijätteet hyödynnetään. Olki palautetaan peltoon, ja kuivurilta syntyvää kuivaa jätettä ja moskaa hyödynnetään yhdessä hakkeen kanssa energiantuotannossa.
Peltomappi tukena pellon havainnoinnissa
Peltomapin käyttö on Vesalla ollut toistaiseksi melko vähäistä, mutta hän näkee siinä potentiaalia erityisesti pellon suunnittelun ja havaintojen tallentamisen työkaluna. Sovellusta voisi hyödyntää esimerkiksi syksyllä vesitalouden, salaojituksen, märkien kohtien ja kasvustojen havainnointiin sekä puinnin jälkeisten havaintojen kirjaamiseen.
Peltomapin vahvuutena Vesa pitää tiedon helppoa tallentamista ja siihen palaamista myöhemmin. Myös eri tietotasojen yhdistäminen tuo mahdollisuuksia pellon tilanteen tarkasteluun. Hän pitää sovellusta helppokäyttöisenä ja toivoo sen kehittyvän edelleen valmiimmaksi työkaluksi.
Tavoitteena toimiva ja taloudellinen viljely
Vesan viljelyssä tavoitteena on saada pellot mahdollisimman hyvään kuntoon taloudellisesti järkevällä tavalla. Lohkokohtaiset lähtökohdat ratkaisevat, mihin kannattaa panostaa. Yhdellä lohkolla tärkein kehittämiskohde voi olla vesitalous, toisella ravinnetaso tai biologinen viljavuus.
Pitkäjänteisessä kehittämisessä keskeistä on löytää juuri kyseiselle lohkolle toimivat ratkaisut. Kun maan kasvukunto, viljelykierto ja viljelytoimet tukevat toisiaan, voidaan samalla parantaa sekä satotasoa että viljelyn varmuutta.