Timo Ikola – kasvijalostuksen ja monipuolisen kasvinjalostuksen asiantuntija

Timo Ikola on viljellyt tilaansa Isonkyrön Laurolan kylässä vuodesta 1999 lähtien. Koulutukseltaan Timo on agrologi ja valmistui vuonna 1991 Ilmajoen maatalousoppilaitoksesta. Ennen tilalle paluuta hän työskenteli kasvijalostuksen ja kasvinsuojelun parissa, sukupolven vaihdos tehtiin vuonna 1999. Tilalla oli pitkään sikataloutta, Timon vanhemmat perustivat sikalan aikoinaan, mutta siitä luovuttiin vuonna 2009 kokonaan, minkä jälkeen tuotanto on painottunut kasvinviljelyyn ja sopimusviljelyyn. Vuodesta 2013 lähtien tilalla on ollut laajaa kasvijalostukseen liittyvää koetoimintaa sekä gluteenittoman kauran sopimusviljelyä.

Tällä hetkellä Timo viljelee noin 102 hehtaarin alaa. Pääkasveja ovat gluteeniton kaura, herne, härkäpapu ja rypsi, minkä lisäksi tilalla on laaja määrä eri kasvilajien koeruutuja. Tilalla on noin 4 500 puitavaa koeruutua ja kaikkiaan noin 7 500 koeruutua, joten koetoiminta muodostaa merkittävän osan tilan vuosittaisesta työmäärästä.

Timo Ikola

Maan kasvukunto ja viljelykierto osana satovarmuutta

Timon viljelyssä maan kasvukunnon ylläpito on tärkeässä roolissa. Hän on pyrkinyt huolehtimaan maan rakenteesta välttämällä liian suurilla koneilla työskentelyä väärään aikaan sekä hyödyntämällä viljelykierrossa syväjuurisia kasveja. Suurin osa tilan pelloista on runsasmultaisia tai erittäin runsasmultaisia, ja pH pyritään pitämään yli kuuden, mieluiten noin 6,5 tasolla. Myös salaojituksen toimivuuteen kiinnitetään huomiota.

Monipuolinen viljelykierto on tärkeä osa tilan viljelyä, vaikka koetoiminta asettaa sille omat rajoitteensa. Eri kokeille tarvitaan niille soveltuvia lohkoja, minkä vuoksi viljelykiertoa joudutaan suunnittelemaan yhdessä koetoiminnan tarpeiden kanssa. Timo pitää viljelykiertoa nykyisellään toimivana, mutta näkee siinä aina myös kehittämismahdollisuuksia.

Puintijätteet ja oljet jätetään pääasiassa peltoon. Timon mukaan kasvijätteen palauttaminen on tärkeää, sillä sen mukana peltoon palautuu orgaanista ainesta. Olkia ei mielellään viedä pois pellolta, vaan ne silputaan ja jätetään maatumaan pellolle.

“Kyllä mä oon aina yrittänyt pitää maan laadusta ja maan rakenteesta huolta”.

Satotaso ja viljelyn kehittäminen

Timon tavoitteena on ylläpitää hyvää satotasoa ja samalla vähentää erityisesti lakoa. Hän arvioi kauran pitkän ajan keskisadon olevan yli 5,5 tonnia hehtaarilta. Yksittäisellä lohkolla on saavutettu myös noin 7 090 kilogramman hehtaarisato. Uusien lajikkeiden avulla satotasoa pyritään edelleen kehittämään.

Lannoituksessa Timo on siirtynyt yhä enemmän jaettuun lannoitukseen. Osa typestä annetaan kylvön yhteydessä ja osa kasvukauden aikana. Kasvukauden aikaisella lannoituksella pyritään muun muassa tukemaan kasvua ja vähentämään lakoa. Lannoituksen levityksessä hyödynnetään säädettävää kalustoa ja täsmällistä levitystä.

Kasvinsuojelun Timo toteuttaa itse. Kasvinsuojelu on lohkokohtaista ja siihen kuuluvat rikkakasvien torjunnan lisäksi muun muassa mangaanin ja muiden hivenravinteiden käyttö, korrenvahvistus sekä tarvittaessa tautien torjunta. Koetoiminta tuo kasvinsuojeluun omat haasteensa, sillä koeruutujen väliset alueet voivat lisätä rikkakasvien leviämistä.

Peltomapin ja digitaalisten työkalujen mahdollisuudet

Timo on tutustunut Peltomappi-sovellukseen, mutta sen käyttö on jäänyt vähäiseksi muiden töiden ja erityisesti koetoiminnan vaatiman ajan vuoksi. Hän näkee kuitenkin sovelluksessa paljon hyödyntämismahdollisuuksia esimerkiksi kasvustojen, märkien kohtien, hukkakauran ja maan rakenteen havainnoinnissa. Myös salaojiin ja muihin pellon ominaisuuksiin liittyvien tietojen tallentamista hän pitää hyödyllisenä.

Timon mukaan digitaalisten työkalujen suurin haaste on niiden helppokäyttöisyys ja se, että niiden käyttöön pitäisi löytyä aikaa. Hän pitää erityisen kiinnostavana mahdollisuutta kirjata viljelytoimenpiteitä puhumalla. Tällä hetkellä osa tiedoista tallentuu paperille, puhelimen muistiinpanoihin tai viesteihin, jolloin tietojen löytäminen myöhemmin voi olla hankalaa. Puheella tehtävä kirjaaminen voisi helpottaa dokumentointia ja vähentää viljelijän työmäärää.

Timo Ikola
Scroll to Top